Mielensairaudesta

kesäk. 11., 2008 | 10:33 am
Eilen Hesarissa kerrottiin, että brittitutkimuksen mukaan skitsofrenia on kolme kertaa yleisempää maahanmuuttajilla kuin kantaväestöön kuuluvilla, joillakin (ekan tai tokan polven) maahanmuuttajilla riski sairastua on jopa viisinkertainen. En ole koskaan tullut ajatelleeksi tuota, vaikkei se kai mikään ihme ole. Skitsofrenia on kai biologinen sairaus, mutta sen laukaisevat sosiaaliset tekijät. Eli kaikilla ei ole taipumusta sairastua, mutta kaikki, jotka voisivat sairastua eivät kuitenkaan koskaan sairastu. Tai jotain. Voihan se olla niinkin, että tarpeeksi tiukassa tilanteessa kuka vaan voi sairastua, mutta sietokyky vaihtelee, en mä tiedä. Pointti oli kuitenkin enimmäkseen se, että maahanmuuttajien vaikaudet sopeutua ja tulla hyväksytyiksi näkyvät tällakin tasolla.

Suomessa mielenterveystyössä maahanmuuttajia ei taideta juuri huomioida omana ryhmänään. Syytä ehkä olisi, sillä erityisesti mielellisten sairauksien suhteen näkemykset sairaudesta ja terveydestä voivat mennä aika pahasti ristiin. Muistan joskus lukeneeni artikkelin, jossa ainakin sivuttiin somalinaisten näkemyksiä sairaudesta ja terveydestä. Ensinnäkään naiset eivät kokeneet olevansa sairaita, saati mielisairaita eli hulluja, kaivatessaan, ikävöidessään, surressaan tai turhautuessaan, vaikka meikäläisen määritelmän mukaan olisi ehkä voinut puhua masennuksesta. Toiseksi naisten mielelliset ongelmat oireilivat ruumiillisesti. Tyypeillä oli esimerkiksi jatkuvia mahakipuja, joiden syiksi he näkivät esimerkiksi surun ja ikävän. Jos Suomessa terveyskeskukseen menee valittamaan mahakipua, lääkäri hoitaa mahaa. Ruumis ja mieli erotetaan ja niitä hoidetaan erikseen.

Mielisairaudet ovat muutenkin hassu juttu, erityisesti ns. lievemmät, kuten masennus. Masennuksen määritteleminen sairaudeksi on sinänäsä hyvä juttu, että sitten voi olla legitiimisti poissa töistä ja saada hoitoa, kun pää meinaa hajota. Toisaalta on outoa nimittää sairaudeksi sitä, että reagoi toistuvaan stressiin, voimattomuuden tunteeseen, epävarmuuteen, pysyvän sosiaalisen verkoston puutteeseen jne. masentumalla. Tietty masennustakin on monen tyyppistä ja asteista.
Hoidettavaksi voidaan nimetä myös suru. Äitini kaverin mies kuoli. Lääkärissä äitini kaverille tarjottiin mielialalääkkeitä – suruun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s