Hesari uutisoi tänään, että Helsinki aikoo säästötoimenpiteenä vähentää ulkopuolisilta ostettuja päihdehoitopalveluita ja panostaa sen sijaan omaan palveluntuotantoon ja siirtää potilaita avohoitoon. Tämä on johtamassa joidenkin hoitopaikkojen lakkauttamiseen. Lisäksi nykyiset pitkäkestoiset puolesta puoleentoista vuoteen kestävät hoitojaksot on tarkoitus korvata kuukaudenmittaisilla jaksoilla sekä avohoidolla. Sekä hoitoja tuottavan kolmannen sektorin toimijan Kalliolan Setlementin toiminnanjohtajan että asiantuntijoiden mukaan avohoito ja lyhyet hoitojaksot eivät ole toimiva ratkaisu pitkään ja vakavien huumeongelmien kanssa kamppaileville. Ei tarvitse kovin paljon järkeä pystyäkseen päättelemään, että vuosia huumeita ongelmakäyttänyttä henkilöä ei paljon auta korvauslääke ja pikajakso hoitoa, kun elämä on sekaisin ja usein elämän perusrutiinit hukassa.
Tällä tavoin hyvinvointivaltio taas kapenee entisestään. Ja eniten kärsivät kaikkein huonoimmassa jamassa olevat. He eivät nimittäin nouse barrikadeille ja eikä heille joudu vaaleissa vastuuseen. Jo nykyisellään päihde- ja mielenterveyspalveluiden tilanne on huono. Palveluita on huononnettu salakavalasta 1990-luvun lamasta asti panostamalla avohoitoon ja ostamalla palveluita ulkopuolelta. Avohoitoon panostaminen on tarkoittanut laitospaikkojen leikkausta ja ostopalvelut epävakautta, joka syntyy, kun palveluiden ostosta päätetään aina pieni pätkä kerrallaan.
Tuskin nykyjärjestelmää muutenkaan voi hyvinvointivaltioksi sanoa. Opiskelijat asuvat hätämajoituksessa ja työssäkäyvienkin on vaikea selvitä korkeista vuokrista. Aukkoja löytyy joka lähtöön. Itsekin asun todennäköisesti ensi kuun alusta vanhempieni sohvalla.
If I can't dance 