Uuden yliopistolain voimaantulosta on vajaa vuosi. Tämä vuoden aikana Kajaanin opettajankoulutus on päätetty lakkauttaa, Oulun yliopistossa ”ylimääräisten” opintojen sijoittamista tutkintoon on rajoitettu ja Itä-Suomessa yliopistossa aiotaan vähentää kuluja irtosanomalla kaikki opintopsykologit. Samaan aikaan kaikki yliopistot kilpailevat keskenään yksityisestä rahoituksesta. Aalto-yliopisto kahmii valtaosan rahoista, ja valtio palkitsee niitä, joilla menee jo valmiiksi hyvin.
Helsingin yliopistossakin tapahtuu. Humanistinen tiedekunta suunnittelee oppiaineiden radikaalia uudelleenjärjestelyä. Nykyiset oppiaineet on tarkoitus yhdistää oppiainekokonaisuuksiksi. Kokonaisuuksilla olisi ilmeisesti kandiin asti yhteisest opinnot ja maisterissa valittaisiin vasta oma erikoistumisala. Jatkossa opiskelija ei saisi valita itse sivuaineitaan vaan hänen pitäisi valita erilaisten, valmiiksi suunniteltujen opintopolkujen väliltä. Myös opiskelijan vapaavalintaisten opintojen määrää halutaan rajoittaa 25 opintopisteeseen.
Sekä opiskelijat että henkilökunta ovat olleet tyrmistyneitä. Mihin unohtui akateeminen vapaus? Millä oikeudella opiskelun vapautta ollaan rajoittamassa? Käsittämättömintä uudistuksessa on sen toteutus. Tiedekuntaneuvoston opiskelijaedustajien korviin tieto uudistuksesta kantautui ilmeisesti vasta äskettäin, kun suuntaviivat on jo asetettu. Uudistus myös aiotaan runnoa läpi valtavalla kiireellä: ensimmäiset suunnitelmat – laitosuudistuksen jälkeen vielä sekaisin olevilta – laitoksilta halutaan joulukuussa ja tiedekuntaneuvoston on määrä päättää asiasta lopullisesti toukokuussa.
Tältä näyttää uusi uljas yliopisto!
Minä sanon barrikadeille! Eiväthän humanistit aio niellä tällaista?
Lisää uudistuksesta humanistisen blogista (vain yliopiston tunnuksilla).
If I can't dance 
Oliko niin että Itä-Suomen yliopistosta on lakkautettu tai lakkautetaan humanistinen tiedekunta tai filosofian laitos?
Filosofian oppiaine. Unohdinkin mainita sen tossa.
Itä-Suomessa ei filosofiaa lakkauteta kuin vain pääaineena. On hyvä sijoittaa esimerkiksi filosofinen osaaminen pariin-kolmeen kouluun, josta saadaan laadukasta ja poikkitieteellistä tutkimusta, paljon julkaisuja, hyvää ohjausta, hyviä projekteja ja suorat kontaktit myös tarvittaessa liike-elämään.
Filosofian, naistutkimuksen, taidehistorian, kielitieteen, fonologian, englannin, saksan kielen ja kulttuurin, assyrologian, egyptologian, kulttuurintutkimuksen yms. yms. laitoksia ei joka kolkkaan tarvita, vaan niiden osaaminen tulee keskittää niihin kouluihin, joilla on suhteellinen etu näiden palveluiden ja tutkimuksen suhteen. Jos esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto on parhaimmillaan metsäsektorilla, muiden koulujen on luovuttava tavalla tai toisella opetuksesta ja Itä-Suomen panostettava tähän.
Jos Aalto on paras kaikessa, niin kaikki aaltoilemaan, vai mitä? 😉
Oppiaineet eivät toimi ainoastaan yksin, vaan vahvistavat myös toisiaan. Siksi pienemmissäkin yliopistoissa on hyvä olla monitieteisyyttä. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa on paljon humanistista tietämystä, joka yhdistyy luontevasti itäiseen ulottuvuuteen, kuten Karjalan ja Luoteis-Venäjän tutkimukseen. Tätä ei pidä uhrata sen vuoksi, että myös metsäsektorilla ollaan vahvoja. Ei sitä tosin kyllä ollakaan, ainakaan toistaiseksi, uhraamassa.
Hajautettu järjestelmä tuottaa myös moniäänisyyttä. Jos on vain pari humanistisiin tieteisiin keskittyvää laitosta, on vastaavasti vähemmän näkökulmia.
Jebou, evp. yliopistonrehtori Riepulaa siteeratakseni, sellainen yliopisto, jossa ei ole filosofiaa ei ole yliopisto ollenkaan.
Kyse on armottomasti siitä, että on ”oppiaineita” joiden kytkökset tieteeseen tieteen laadun varmistajana ovat suurempia kuin toiset oppiaineet. Filosofia, muun muassa tieteenfilosofia, auttaa myös opiskelijoita hakemaan paikkaansa tieteen kentällä ja laajemmin myös ihmisinä maailmassa.
Mainitut ”yhteydet liike-elämään” ovat rumaa ideologista jargonia, jolla ei ole valitettavasti mitään sidettä akatemian perustehtäviin opetuksen ja tutkimuksen piirissä ihmiskunnan edun ja itseymmärryksen lisäämiseksi.
Aaltoiluhype on hetkellistä ja vahingollista usvaa.
Olin aikanaan opiskelijaedustajana matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan työryhmässä, joka kahden vuoden ajan hioi tiedekunnan nykyistä tutkintorakennetta. Merkittävä osa ryhmän työajasta meni sekaannuksiin, jotka aiheutuivat siitä, kun ihmisillä ei ollut yhtenevää käsitystä siitä, mitä tarkoittavat pakolliset, valinnaiset, vapaavalintaiset, pakolliset valinnaiset, pakolliset vapaavalintaiset yms opinnot. Tuolloin kysymys oli sentään ihmisistä, jotka olivat tehneet samaa työtä jo pitkään.
Esimerkiksi seuraavia tulkintoja vapaavalintaisista opinnoista esitettiin:
1) Vapaavalintaiset opinnot saavat sisältää ihan mitä vaan. Myös pääaineen, sivuaineiden, kieli- ja viestintäopintojen ja muiden tutkintovaatimuksissa vaadittavien kokonaisuuksien minimilaajuuden ylittävät opinnot kelpaavat vapaavalintaisiksi opinnoiksi.
2) Kuten edellinen, mutta vapaavalintaisiksi opinnoiksi eivät kelpaa opintopisteet, jotka on sidottu pääaineen, sivuaineiden tai muihin vaadittuihin kokonaisuuksiin, vaikka nämä ylittäisivät minimilaajuuden.
3) Vapaavalintaiset opinnot eivät saa sisältää opintoja, jotka olisivat sidottavissa pääaineen, sivuaineiden ja/tai muiden tutkintoon vaadittavien opintojen kokonaisuuksiin.
Kaikista noista on myös olemassa seuraavat muunnelmat:
A) Tutkintovaatimuksissa vaaditaan tietty määrä vapaavalintaisia opintoja, mutta opiskelija voi halutessaan sisällyttää niitä tutkintoonsa enemmänkin.
B) Kuten edellinen, mutta tutkinnon kokonaislaajuus ei saa ylittää sen nimellistä laajuutta kuin korkeintaan tietyllä opintopistemäärällä.
C) Tutkintovaatimuksissa vaaditaan tietty määrä vapaavalintaisia opintoja, eikä tutkintoon saa sisällyttää niitä tätä määrää enempää.
Loppujen lopuksi päädyimme vaihtoehtoon 1A, joka on opiskelijan kannalta joustavin.
Tilannetta paremmin tuntematta veikkaisin, että vapaavalintaisten opintojen rajoittamisessa 25 opintopisteeseen on kysymys sekaannuksesta. Tuntuu uskottavammalta, että yliopistolaisten enemmistö vain on pihalla, kuin että juuri humanistinen tiedekunta olisi ensimmäisenä lähtemässä rajoittamaan akateemista vapautta tuolla tavalla. Tarkistaisin asian tuolta blogista/wikistä, mutta nähtävästi sinne vaaditaan enemmänkin kuin vain yliopiston käyttäjätunnukset.
[…] tilanne JY:ssa, opettajankoulutus Kajaanissa, filosofia Joensuussa, humanististen tieteiden turbulenssi Helsingissä jne.), löytyy kasvuyritysten tarpeista mahdollisuuksia uusille tietämisen lajeille. […]