Vaaleista tähän ja eteenpäin

Vaaleista asti minun on pitänyt kirjoittaa kiitos-postaus. Kiittää kaikkia 947 äänestäjääni sekä kaikkia niitä, jotka tekivät vaalikampanjaani ja mahdollistivat nuo äänet. Ja vielä niitä, joiden kanssa olen saanut tehdä politiikkaa, toimia ja oppia kaduilla, yliopistolla, kahviloissa ja kodeissa. Olen teille velkaa mielipiteeni ja maailmankuvani. Ehkä myös muutamille kirjoille. Sanon sen nyt: kiitos kaikille! Äänimäärä on iso ensikertalaiselle suhteellisen pienellä budjetilla toimivalle ehdokkaalle. Eikä kyse ole vain äänistä vaan siitä, että vaalikampanjan kautta tärkeät teemat nousivat ihmisten tietoisuuteen. Tästä olisi hyvä jatkaa eteenpäin. En tosin tiedä jatkanko. Vaalien jälkeen minuun iski väsymys kaikkeen politiikkaan. Sitä oli antanut ja tehnyt niin paljon. Samaan aikaan toverit kyselivät ehdolle kuntavaaleihin, eduskunta-avustajan paikat tulivat hakuun. Ylioppilaslehden vaaliseurantajutusta saattoi lukea väsyneet kommenttini. Vaikka siihen olikin valittu toimittajalle sanomistani ne negatiivisimmat, olivat fiilikset ihan aitoja. Mietin ihan tosissaan, millä tavoin haluan ja millä tavoin on mielekästä tehdä politiikkaa jatkossa. Se odotettu reitti olisi ollut hakea avustajaksi, asettua ehdolle kuntavaaleihin, saada hyvä lautakuntapaikka, sitten vielä parit vaalit ja poliittinen ura olisi ollut valmis. En hakenut avustajaksi enkä vielä tiedä lähdenkö kuntavaaleihin ehdolle.

Politiikkaa voi tehdä monella tavalla ja monessa paikassa. Kuten Vallankumouksen hedelmät kirjoittaa, viime vuosina liikkeet eivät ole olleet voimissaan osin, koska aktivistit ovat siirtyneet Vasemmistoliittoon. Mitä siellä on saatu aikaan? Hyviä ohjelmia ja hyvää paikallistason toimintaa, ehkäpä siemen kannatuksen kasvuun – joka Helsingissä jo realisoitui. Kuitenkaan valtakunnallisen keskustelun suuntaan ei ole pystytty vaikuttamaan, poliittinen valta on ollut vähäistä eikä puolueestamme oli tullut sitä kansalaisliikkeen tavoin ja yhteistyössä muiden liikkeiden kanssa toimivaa vallankumouksen etujoukkoa, jota olemme toivoneet. Ja nyt rakas puolueemme istuu hallituksessa ja näköalattomasti kuvittelee, että se on ainoa tapa vaikuttaa.

Äänestin kesäkuisessa puoluehallituksen kokouksessa hallitukseen menoa vastaan. Monien puoluetovereideni tapaan katsoin, etteivät ennen hallitukseen menoa määrittelemämme reunaehdot täyttyneet. Tämän lisäksi demarien ja kokoomuksen kompromissista syntynyt hallitus ei mielestäni merkittävästi muuta politiikan suuntaan. Okei, on ohjelmassa hyvääkin, mutta se ei riitä; Anna Kontula tiivistää blogissaan ohjelman merkittävimmät epäkohdat. Tämä ei ole kompromissi, jonka vuoksi Vasemmiston kannattaa sitoa kätensä. Tällä kuitenkin mennään, mutta pidetään mielessä että hallituksesta voi aina häipyä.

Sitä en kuitenkaan tiedä, pystynkö asettumaan ehdolle kuntavaaleihin hallitukseen menon jälkeen. Ennen vaaleja saatoin oikeasti, kirkkain silmin sanoa, että Vasemmisto on vaihtoehto nykyiselle politiikalle. Yritäpä sanoa samaa kuntavaaleissa. Toiseksi Vasemmiston hallitukseen menoa on pannut todenteolla miettimään, onko puoluepolitiikka juuri nyt mielekkäin politiikan teon tapa. Suomessa tarvitaan kipeästi vastavoimaa ja -ääntä etenkin EU-tukipolitiikan ja leikkausten suhteen. On pelottavaa, että Vasemmiston hallitukseen menon jälkeen perussuomalaiset ovat ainoa kriittinen ääni.

Sitten on vielä henkilökohtaisia syitä. Vaalit ovat vieras ja outo tapa tehdä politiikkaa. Vaaleissa ehdolla ovat yksilöt, vaikka politiikka on tai sen pitäisi olla kollektiivista toimintaa. Mielipiteeni ja näkemykseni eivät synny tyhjiössä vaan vuorovaikutuksessa ja toiminnassa muiden kanssa. Poliittisia tavoitteita ei myöskään ole edes mahdollista ajaa ja saada läpi yksin, aina tarvitaan joukko niiden taakse. Vaaleissa kuitenkin esitetään teatteria, jossa ehdokkaasta brändätään houkutteleva paketti, esitellään hänen mielipiteitään, tavoitteitaan, mieltymyksiään, ulkonäköään. Tämä teatteri on imartelevaa ja se nielaiseen helposti mukaansa. Se on myös äärimmäisen raskasta. Kaksi kuukautta ennen vaaleja, kaikki on vain sitä, kaikkea ajatellaan vaalien ja äänien näkökulmasta – vaikka ei edes haluaisi. Päättipä toimia ääniä maksimoiden tai ei, jokaisessa tilanteessa tämä näkökulma on mielessä. Eikä sille voi mitään – that’s the game. Vaaliminän ja minän erottaminen on myös hankalaa. Positiiviset tulokset vaalisuosion mittareissa tuntuvat liian hyviltä ja pelko epäsuosiosta on iso. Entä jos saankin vain sata ääntä? Kyllähän mielenosoituksen järjestäjiäkin pelottaa pieni osallistujamäärä, mutta silloin vastuu on yhteinen, vaaleissa siellä on aina sinä ja sinun mielipiteesi. Se on raskasta eikä tee hyvää ihmiselle. Se samaan aikaan nostaa kusta päähän ja ahdistaa. Tämän lisäksi ehdokkaan tulisi olla kaikkitietävä ja tietenkin mieluiten keski-ikäinen mies. Äänestäjät ovat välillä ihan kauheita. Tenttaavat tästä ja tuosta, ja jos myönnät ettet tiedä, ihmettelevät miten voit olla ehdolla – ja vielä tuollainen pikkutyttö. Äänestäjät ovat myös ihania – ihanin äänestäjäni lahjoitti minulle väitöskirjansa ja toiseksi ihanimman kanssa kävin sähköpostikeskustelua seksin myymisestä.

Seuraavaksi aion perustaa kahvilan ja yrittää täysipäiväisesti. Tänä syksynä olen olematta opiskelija ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2005. Kahvila Vety sijaitsee Sörnäisten rantatiellä Nuorisoasiainkeskuksen toimintakeskus Hapen tiloissa. Siellä myydään itsetehtyjä leivonnaisia, reilua kaakaota, myös vegaanisia juttuja ja luonasaikaan edullista kasviskeittolounasta. Kahvila toimii tiiviissä yhteistyössä Hapen kanssa ja sinne ovat kaikki tervetulleita järjestämään keskustelutilaisuuksia, klubeja ja tapahtumia sekä tietenkin juomaan kahvia, maistamaan herkkuja tai vaan hengailemaan. Kahvila aukeaa syyskuun ensimmäinen päivä.

Valtiotieteiden kandidaatin ei kuuluisia perustaa kahvilaa, tämän saatoin päätellä työkkärin tädin ilmeestä, kun keskustelimme starttirahasta. Toisaalta elämä on. Ihmisten pitää vaeltaa ja tehdä siistejä juttuja. Gradun palaan vielä yliopistoon tekemään ennemmin tai myöhemmin. Jos ne vielä päästävät minut sisään. Olen ongelma yliopiston läpivirtauksessa ja juuri niitä tapauksia, jotka estävät maisterituotannon tulostavoitteiden toteutumisen. Tämä ajatus tuottaa minulle aika paljon tyydytystä.

Yksi kommentti artikkeliin ”Vaaleista tähän ja eteenpäin

  1. tämäpä mielenkiintoinen ratkaisu sinulta – toivotan onnea valitsemallasi tiellä!

    Itsetehdyt leivonnaiset ja reilu kaakao kyllä kelpaa. Itse olen samassa korttelissa duunissa että pitää varmaan kahvilassa piipahtaa sitten kun se aukeaa 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s