Tarina jota minulle ei kerrottu

Teatteriesityksessä Punainen uni – eli tarinoita joita ei kerrota:

Äiti pukee vauvaa. Paita, ensin pää, sitten kädet. Vauva sätkyttelee jalkojaan. Kärsivällisesti äiti pukee housut. Jos äiti hiukan eteentyy, vauva tarraa kiinni. Jalkoihin, selkään, käsiin, mistä vain saa otteen. Kävellä lapsi ei vielä osaa, mutta tarttua se osaa, tiukasti. Ja äiti kantaa lasta, vaikka se on jo painava.

Minä itkin, kun katsoin kohtausta. Se tavoitti jotain äärettömän oleellista vanhemman ja vauvan suhteesta. Vanhempi rakastaa vauvaa, koska hoitaa sitä. Ei vauvan ominaisuuksien tähden, ei ulkonäön tai taitojen, vaikka nekin tulevat rakkaiksi. Vauvaa ei hoideta rakkaudesta. Vaan rakkaus syntyy hoitamisesta. Ja suurinta hoivaa on läheisyys. Vauva janoaa sitä, ilman sitä se ei selviä. Vauva ei puhu. Sen liikkeet ovat nykiviä. Se osaa huutaa ja hymyillä, oppi viime viikolla. Ja tietenkin imeä. Se, mitä meidän välillämme on perustuu kosketukseen ja läheisyyteen. Se on ihanaa ja huumaavaa. Ketään toista ei voi rakastaa niin kuin vauvaa eikä kukaan muu rakasta sinua niin. Olla toiselle koko maailma, aika tajutonta.

Lopulta vauva ei enää tarraudu, se irrottautuu äidistä ja hivuttautuu etäämmäs. Äiti tarttuu lasta jalasta, vetää takaisin.

Nimittäin minäkään ei selviä ilman vauvaa. Vaikka sen hoitaminen on raskasta. Jatkuva läsnäolo, oleminen käytettävissä, se uuvuttaa. Irtoamaton läheisyys ahdistaa. Kuka minä olen, minä itse, kysyn itseltäni. Erillään ja ilman tuota jälkikasvua. Janoan erillisyyttä ja vapautta, olemista vain itselleni, vain omia tarpeitani varten. Kun astun yksin ulos kotiovesta, vapauden riemu vyöryy ylitseni. Naurattaa. Mutta jo bussipysäkillä tunnen jonkin olevan pielessä. Ei se ole huolta, vaan puutetta. Osa minusta on poissa. Paita kostuu rintojen kohdalta. Nisätkin viestittävät: ei sinun kuulu olla täällä, ei yksin.

Tätä en osannut odottaa, tätä tarinaa ei kukaan kertonut minulle.

Lopulta he leikkivät yhdessä. Irroittautuen ja palaten yhteen. Samaan aikaan Itsenäisinä ja toisiaan tarviten.

Pieni kaipaus puristaa rintaa. Mutta näin on hyvä.

Yksi kommentti artikkeliin ”Tarina jota minulle ei kerrottu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s