Sinun ei täydy yhtään mitään

Eräässä työväenlaulussa, jonka nimeä en juuri nyt muista, sanotaan:

Opi perusasiat…
…Opi kaikki aakkoset
Se ei riitä, mutta opi ne
Älä anna sen harmittaa vaan ala jo
Sinun täytyy tietää kaikki
Sinun täytyy astua johtoon

Vasemmistonuorten uusille toimijoille suunnattu kurssi on nimetty biisin sanojen mukaan ”Opi perusasiat” -kurssiksi ja järjestöbyrokratiaan perehdyttävä kurssi ”Sinun täytyy astua johtoon”. Vanu-seurassa baarissa totesin tänään, että kurssien nimet ovat ihan hirveät. Sanoin, että minusta ne ovat taistolaisnostalgiaa, josta en tykkää. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, ettei 1970-luvulla vasemmistolla mennyt ihan putkeen ja että osa lauluista neuvostoihailuneen tai väkivaltaisuuteneen on vastenmielisiä ja epäilyttäviä. Lisäksi työväenlaulut ovat imago- ja makukysymys.

Vasta baarista lähdettyäni tajusin kuitenkin henkilökohtaisesti tärkeimmän: laulut (osa niistä) edustavat sellaista ihmis- ja politiikkakuvaa ja vasemmiston perinnettä, johon en halua kuulua. Vaikka kyse ei olisikaan porvarien lahtaamisesta, laulujen vasemmistolainen toimija on aatteen puolesta itsensä uhraava puolueen väsymätön soturi. Sinun täytyy oppia perusasiat ja tiedostaa, ettei se riitä.

”Jos rakastat” -biisi on aina saanut ihoni kananlihalle samasta syystä.

Jos rakastat purjehtimista,
kaukomatkoja, Kanarian saarta,
pois sinä lähdet, ja minä pysyn täällä.
Ja muistelen sinua kaipaamatta,
aamua, jolloin tuuli puhalsi
hiuksissani, ja vei sinun kuvasi.

Jos perusasia biisissä oletettiin omistautumista, Jos rakastat -kertoo, millaisia asioita saat haluta ja rakastaa, että olet kertojan arvoinen ja kunnollinen ihminen. Ei haluaminen ja rakastaminen kuitenkaan ole poliittisesti korrektia tai järkevää. Laulu asettaa ihanteeksi (miehisen) aineellisen yläpuolelle nousevan ja itseään kontrolloivan toimijan.

Eikö vasemmiston pidä puolustaa oikeutta nautintoon ja onneen? Vasemmiston tehtävä ei ole sanoa, mitä ihmiset saavat tai eivät saa haluta. Jos vasemmisto haluaa väittää itseään feministiseksi, sen tulee kyseenalaistaa itsekieltäymyksen ja nautinnon halun (ruumiillisuuden) ulkoistamisen kautta rakentuva miehinen subjekti. Lisäksi vasemmiston on lakattava moralisoimasta ihmisten mieltymyksiä ja rakennettava sellainen visio maailmasta, joka on houkuttelevampi kuin porvarillinen elintason ja kulutuksen kasvun houkutukseen perustuva visio. Ei voi myöskään olla niin, että poliittinen osallistuminen edellyttää valtavaa tietomäärää ja omistautumista. Osallistumisen on oltava mahdollista vaikka ei tietäisi kaikkea eikä haluaisi astua johtoon. Myöskään ei tarvitse osallistua, jos ei tahdo.

Pitkälliseksi venyneen vuodatuksen jälkeen: ennen kaikkea en halua kuulua sellaisen vasemmiston perinteeseen, joka vaalii ylläkuvatunkaltaista ihmis- ja politiikkakuvaa. Laulujen ja nimien kautta rakennamme omaa paikkaamme historiassa. Mieluummin liittäisin itseni sen vasemmiston perinteeseen, joka näkyi vaikkapa vuoden 1968 iskulauseissa ja julistuksissa.

Kursseja voisi nimetä vaikka: ”The revolution doesn’t belong to the committees, it’s yours”? tai ”I love you!!! Oh, say it with paving stones!!!”