On hyvä että romanit ovat täällä

Sisäministeriön työryhmä esittää kerjäämisen kieltämistä lailla. Sosiaali- ja terveysministeriö ja oikeusministeriö vastustavat esitystä, asiantuntijat tyrmäävät esityksen järjettömänä, toimimattomana ja huonosti valmisteltuna. Asiantuntijoiden arvostelun mukaan laki on perustuslain kannalta ongelmallinen, syrjivä ja ajaisi kerjäläiset rikollisuuden pariin. Vaikka työryhmä muuta vakuuttaakin, laki on suunnattu tiettyä ryhmää – romanisiirtolaisia – vastaan. Tästä kertoo se, että kiellettyä olisi nimenomaan toistuva kerjääminen toimeentulon lähteenä. Ei myöskään tarvitse olla lainoppinut huomatakseen kaikkein absurdeimmat kohdat; työryhmä esittää, että kerjäämiseksi laskettaisiin ”näennäiset” musiikkiesitykset. Facebook-yleisö onkin jo reagoinut tähän riemastuttavaan käsitteeseen, itsekin liityin aamulla NäMu – näennäisen musiikin ystävät -ryhmään.

Kerjääminen on äärimmäinen keino toimeentulon hankkimiseksi ihmisille, joilla ei ole juuri vaihtoehtoja. Puhe ongelmiin puuttumisesta lähtömaissa ei oikeuta kerjäämisen kieltoa. Lähtömaissa tehtävä työ (jota ei juuri tehdä) ei myöskään poista kaupungin vastuuta asukkaistaan. Jokaisella ihmisellä on oikeus terveydenhuoltoon ja asuinpaikkaan ja jokaisen lapsen tulee päästä kouluun riippumatta, mistä on tänne tullut. Näihin ongelmiin on puututtava tässä ja nyt.

Romanisiirtolaisia ei kuitenkaan tule nähdä vain autettavina uhreina. Romanit kamppailevat toimeentulonsa ja paremman elämän puolesta ja siksi he ovat täällä. On heidän oma päätöksensä lähteä kotimaistaan ja vaikkei heidän elämänsä täällä kovin ruusuista olekaan, heidän asiansa ovat täällä paremmin kuin siellä, mistä he ovat tulleet. Siksi on hyvä, että romanisiirtolaiset ovat täällä. Euroopan unionin vapaa liikkuvuus on parantanut romanien asemaa; aikaisemmin heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä kotimaansa köyhyydessä. Samalla se on tehnyt romanien kamppailun ja Euroopan sisäiset elintasoerot näkyväksi.

Yhteiskunnalliset uudistukset eivät synny parlamenteissa edustajien hyvän tahdon seurauksena. Uudistuksia edeltävät aina konkreettiset kamppailut. Lähtemällä liikkeelle romanit ovat tehneet oman kamppailunsa näkyväksi ja vain sitä kautta heidän asemansa voi parantua. Romanien köyhyys ja syrjintä eivät ole uusia asioita, mutta ne ovat nousseet keskusteluun vasta, kun niiden seuraukset ovat levittäytyneet ympäri Eurooppaa. Meidän pitäisi ottaa oppia romaneista ja tuoda omat toimeentuloamme ja vapauttamme koskevat kamppailut kaduille ja tukea toistemme kamppailuja.

Työ, jota Vapaan liikkuvuuden ja sosiaalikeskus Sataman porukat sekä muut tyypit ovat tehneet romanien hyväksi, on valtavan tärkeää. HYYkin kantoi oman pienen kortensa kekooon keväällä ottamalla kantaa kerjäämisen kieltämistä vastaan.

Eurovaalit

Jos pidän itseäni edustava otoksena, on tosiasia, että EU-vaalit ovat vähemmän kiinnostavat kuin kansalliset vaalit. Ensinnäkin olen nolottavan huonosti perillä EU-asioista, toiseksi niiltä puolueilta, joita saattaisin kuvitella äänestäväni, menee läpi yksi ehdokas eikä ikinä varmasti se, jota on itse äänestänyt (harvemmin tosin muissakaan vaaleissa). Nyt kuitenkin ryhdistäydyin ja tein Hesarin ja Ylen vaalikoneet. Hesarin koneessa ensimmäiseksi tuli Emma Kari ja muutenkin kärkisijoja kansoittivat vihreät. Ylellä ykkösenä oli Kaarina Kailo (vas), jonka kanssa en tosin ollut monista oleellisista kysymyksistä samaa mieltä. Molemmat vaalikoneet aiheuttivat vaalikoneturhautumista. Osa kysymyksistä oli tyhmiä tai epäoleellisia, mutta ennen kaikkea häiritsi kaikessa EU-puheessa läpitunkeva kansallisen edun diskurssi. Tämä ilmenee sellaisissa kysymyksenasetteluissa kuin ”Onko Suomelle ollut hyötyä”, ”Onko jäsenyys heikentänyt Suomen mahdollisuuksia päättää omista asioistaa” jne. Totta kai EU on heikentänyt mahdollisuuksia kansallisen tason päätöksentekoon. Oleellinen kysymys on, onko tämä hyvä vai huono asia. Kyseinen kysymys antaa ymmärtää, että tämä olisi automaattisesti huono asia. Tapauskohtaisesti EU-päätöksenteko on tuonut hyvää ja huonoa. Ympäristönsuojelun ja ilmastopolitiikan osalta EU on pakottanut Suomen tehokkaampiin (mutta silti riittämättömiin) toimiin kuin kansallisella tasolla oltaisiin suostuttu. Toisaalta huonompia seurauksia on voinut olla esimerkiksi palvelujen kaupan vapauttamisella. Tosin tiedän näistä niin kovin vähän, etten uskalla paljon mitään sanoa. Tapauskohtaista tarkastalun sijaan kysymys on itselleni kuitenkin ennen kaikkea ideologinen. Henkilökohtaisesti näen nationalistiselle ajattelulle rakentuvan kansallisvaltion heikentämisen hyvänä kehityksenä. Enkä nyt tarkoita, että kaikki päätöksenteko tulisi siirtää ylikansalliselle tasolle. Ennemmin näen EUn roolin erilaisten minimisäännösten luojana, joita pidemmelle alueelliset yksiköt voivat halutessaan mennä. Tällaisille säännöille olisi erityisesti tarvetta sosiaalipolitiikan saralla tai esimerkiksi verotuksessa. EUn laajuinen minimipalkka ja sosiaalituki olisivat esimerkiksi tärkeitä.

Demokratian toteutuminen on myös tärkeä kysymys. Vaikka parlamentin rooli kuulemani mukaan on vahvistunut, paljon päätöksiä tehdään edelleen EUssa epädemokraattisesti tai niin että kansanvaltaisuus on ainakin kaukana. Suomen pääministerin on vaikea nähdä edustavan kovin kokonaisvaltaisesti kansaa. Toisin sanoen siis kansallisen tason päätöksenteko on usein demokraattisempaa kuin EU tason. Looginen seuraus on se, että Eu-parlementin roolia on entisestään vahvistettava.

Oikeastaan tarkoitukseni oli kirjoittaa äänestämisestä. Edellisissä eurovaaleissa äänestin vihreitä, koska uskoin, että puolueen näkemykset yleisesti EUsta ja erityisesti silloin (ja edelleen) tärkeänä pitämästäni maahanmuuttopolitiikasta, ovat fiksumpia kuin Vasemmistoliiton, jolta lisäksi kuitenkin menee läpi Seppänen. Näiden vaalien kohdalla ajattelin ensin samoin. Sitten erään keskustelun jälkeen aloin pohtia tulisiko minun sittenkin äänestää Vasemmistoliittoa varmuuden vuoksi, että puolue saa läpi edes sen yhden ehdokkaan. Vaikka puolueen äänestäjät ovat puolueuskollista porukkaa, Seppäsen luopuminen voisi kuitenkin johtaa pahimmillaan paikan menetykseen. Tämä taas marginalisoisi puoluetta entisestään, mitä en toivo. Vihreissä taas kuulemma tavoitellaan kahta paikkaa, joten ehkä he eivät ääntäni tarvitse.