Helsinki polkee demokraattista päätöksentekoa

Mielipidekirjoitus HS 17.10.

Nuorisolautakunta päätti kokouksessaan 30. 9. jatkaa Vapaa Katto ry:n kanssa solmimaansa vuokrasopimusta. Siten sosiaalikeskus Satama ja sen yhteydessä sijaitseva romanileiri saivat jäädä paikoilleen. Pari päivää myöhemmin myös kaupunginhallitus päätti olla ottamatta asiaa käsiteltäväkseen. 13. 10. rakennusvirasto ilmoitti kuitenkin haluavansa lopettaa Sataman toiminnan. Rakennusvirasto perustelee kantaansa sillä, että Satama on rakennettu toimistotilaksi eikä siten sovellu nykyiseen käyttöönsä.

Tämänkö verran demokraattiselle päätöksenteolle Helsingissä annetaan arvoa? On hämmästyttävää, että sosiaalikeskuksen toiminta halutaan lopettaa ja päätöstä perustellaan sillä, ettei toiminta vastaa tarkoitettua toimistokäyttöä. Kaupunki on kuitenkin tarjonnut tilan juuri sosiaalikeskukselle, eikä sen puolentoista vuoden olemassaolon aikana vastaavasta ole puhuttu. Tässä tilanteessa ei tunnu vaikealta uskoa Vapaan katon edustajaa siitä, että viraston todellinen motiivi on romanien häätäminen Satamasta.

Pajusen asettama romanityöryhmä on vaatinut romanien häätämistä jo pitkään. Vaikka Pajuselle ja rakennusvirastolle nuorisolautakunnan ja kaupunginhallituksen päätös sallia Sataman toiminnan jatkuminen ei olekaan mieleinen, on törkeää lähteä tallomaan demokraattisia päätöksiä tällä tavoin.

Katri Immonen
Senja Laakso
hallituksen jäseniä
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

Vasemmisto-opiskelijat: Toimistot kodeiksi!

Kannanotto

Vasemmisto-opiskelijat: Toimistot kodeiksi!

Tänään sunnuntaina 17.10. vietetään asunnottomien yötä. Asuminen on perusoikeus, johon kuitenkin yhä suuremmalla joukolla ei tahdo olla varaa. Vuokra-asumisen kalleus ja pula asunnoista koskettaa myös opiskelijoita, sillä vain joka kolmannelle opiskelijalle riittää kohtuuhintainen opiskelija-asunto. Samaan aikaan isoissa kaupungeissa on tuhansia neliöitä tyhjää toimisto- ja liiketilaa. Esimerkiksi Helsingissä on tyhjillään 1,1 miljoonaa neliömetriä toimistotilaa; Pitäjänmäen alueella neljännes toimistoista on tyhjillään.

”On käsittämätöntä, että alueilla, joille voisi rakentaa asuntoja, seisotetaan tiloja tyhjillään. Toimistojen muuttamiseen asunnoiksi tulee kannustaa ja kaupunkien on tuettava tällaista toimintaa jarruttamisen sijaan,” toteaa Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja Katri Immonen.

Vasemmisto-opiskelijat katsoo, että pitkään tyhjillään olleiden tilojen valtaamisen laillistaminen olisi myös hyvä keino saada tilat tehokkaammin käyttöön. Tämä myös ehkäisisi asuntojen hintakeinottelua.

“Jos omistajalla ei ole tilalle käyttöä, on vain kohtuullista, että se voidaan ottaa asumis- tai muuhun käyttöön. Suomessa on yli 8000 asunnotonta. Jos kunnat eivät pysty tarjoamaan heille asuntoa, pitäisi heillä olla oikeus kodin hankkimiseen vaikka sitten
valtaamalla. Nykyisessä asuntotilanteessa tilojen seisottaminen tyhjillään ei ole hyväksyttävää,” linjaa Immonen.

Vasemmisto-opiskelijat muistuttaa, että kuntien on kannettava vastuunsa ja panostettava sosiaaliseen asumiseen tosissaan. Lisäksi kestäviä ratkaisuja vuokra-asumistilanteeseen saadaan vain tekemällä vuokra-asumisesta tasa-arvoinen asumismuoto omistusasumiseen verrattuna. Yksi keino tähän on asuntolainan korkojen verovähennysoikeudesta luopuminen.

VASEMMISTO-OPISKELIJAT RY

Puheenjohtaja
Katri Immonen

Tiedote: Vasemmisto pyöräilee lauantaina hiilineutraalin Helsingin puolesta

Vasemmisto pyöräilee hiilineutraalin Helsingin puolesta lauantaina 4.9. Pyöräkiertue starttaa Kiasman edestä kello 11 ja suuntaa Vaasanaukiolle ja sieltä edelleen Herttoniemeen ja Kontulaan. Pysähdyspaikoilla on tarjolla politiikkaa, pyöränhuoltoapua, kahvia ja pullaa.

Opiskelija-aktiivi ja ensi kevään eduskuntavaaliehdokas Katri Immonen, 25, turhautui Helsingin autovaltaiseen politiikkaan ja teki aloitteen tapahtuman järjestämisestä. ”Tapahtuman viesti on, että jos hiilineutraaliuteen halutaan päästä, on määrätietoisesti kehitettävä kaupunkia kävely- ja pyöräily-ystävällisempään suuntaan,” Immonen toteaa.

Helsingin kaupunki tavoittelee hiilineutraaliutta. Liikenne on kolmanneksi suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja pääkaupunkiseudulla. Liikenteen päästöistä yksityisautoilu muodostaa 53%. Immosen mukaan pyöräily olisi nähtävä autoilun korvaavana liikkumismuotona, ei vapaa-ajan harrastuksena tai “kevyen liikenteen” muotona. Autoteiden yhteydessä kulkevat pyörätiet on monin paikoin paras rakentaa autotielle omaksi kaistakseen, sillä pyörien nopeudet ovat lähempänä autojen kuin jalankulkijoiden liikkumistahtia. Uudet asuinalueet ja kaavoitus on suunniteltava pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden ehdoilla. Joukkoliikenteen tulee olla toimivaa koko pääkaupunkiseudulla, ja lippujen hintojen edullisia.

Asuntopulasta kärsivässä kaupungissa parkkipaikat vievät paljon tilaa, joka voisi olla virkistyskäytössä tai asuntoina. ”Autopaikkavaatimuksia asuntojen rakentamisen yhteydessä tulee väljentää. Näin saadaan enemmän tilaa ihmisten käyttöön”, linjaa Etelä-Suomen Vasemmistonuorten puheenjohtaja Antti Kurko.

Vasemmisto haluaa nostaa esille myös sen tosiseikan, että kaavoitusratkaisut kokonaisuutena vaikuttavat liikkumisen aiheuttamiin päästöihin. Isoja automarketteja suosiva politiikka pakottaa autoiluun, varsinkin kun samaan aikaan pienet lähikaupat häviävät. Myös palvelujen keskittämisellä on sama vaikutus.

”Palvelujen läheisyys vähentää hiilipäästöjä ja parantaa elämänlaatua samalla kertaa,” summaa Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Sampo Villanen.

Lisätiedot:

Katri Immonen
katri.immonen@gmail.com
040-747 9436

Sampo Villanen
Puheenjohtaja
Helsingin Vasemmistoliitto

Antti Kurko
Puheenjohtaja
Etelä-Suomen Vasemmistonuoret

Taiteiden yö joka yö

Huomenna on Taiteiden yö. Paitsi teinien dokausjuhla, se on myös makeimpia juttuja, joita Helsingissä tapahtuu. Yhtenä yönä vuodessa kaupunki on täynnä kulttuuria ja elämää. Ei vain sisällä gallerioissa vaan myös kaduilla ja puistoissa. Fluorovalograffiteja, valokuvanäyttely sähkökaapeissa, performansseja, laulua, soittoa, teatteria. Voit vaeltaa pitkin kaupunkia ja törmätä yllätyksiin. Tai toteuttaa oman juttusi.

Miksei joka yö ole taiteiden yö? Miksei kaupungista löydy enempää pieniä ja suuri yllätyksiä? Säröjä, jotka rikkovat harmaan kivipinnan?

Ainakin osittain tämä on tietoisen politiikan tulosta. Vuonna 1998 Helsingissä käynnistyi Stop töhryille –kampanja, jonka tarkoituksena oli poistaa graffitit ja ”muut töhryt” katukuvasta. Tavoitteeseen uskottiin päästävän soveltamalla ns. nollatoleranssilinjaa. Minkäänlaisia graffiteja ei saanut sallia. Koskaan. Missään. Vartiointia oli lisättävä ja syntyneet graffitit poistettava välittömästi. Jos vielä jotain vuosia sitten poliisi saattoi antaa hienoa piissiä taiteilevan maalarin tehdä työnsä loppuun, nyt sellaisetkin pidetyt laillisesti maalatut työt, kuten metroradan varren tai Malminkartanon aseman graffitit tuli poistaa. Myös maalareiden rangaistukset kiristyivät. Jopa tarrataiteilijoiden asuntoihin tehtiin kotietsintöjä. Erityisesti ”töhrijöitä” jäljittämään ja seuraamaan palkattiin FPS-vartiointifirman vartijoita miljoonien edestä. Kymmenen vuoden kokeilu loppui vuonna 2008, toiminta lakkasi saamasta erityistukea ja se vakiinnutettiin osaksi kaupungin normaalia toimintaa. Kymmenessä vuodessa kaupungista tehtiin kliinisempi, tylsempi ja graffitit ajettiin syrjäisille paikoille, teollisuusalueiden laidoille ja joutomaille. Myös maalaustyyli muuttui hätäisemmäksi, sillä isoja ja monimutkaisia teoksia ei uskalleta jäädä maalaamaan. Graffitien lisäksi kontrollikoneisto ulottuu myös keikkajulisteisiin ja epäkaupallisiin tapahtumailmoituksiin. Muualla maailmassa graffitit ovat tunnustettu taiteen muoto, meillä graffitimaalarit ovat rikollisia ja heidän teoksensa töhryjä.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana kaupunkitilan kontrolli on muutenkin lisääntynyt. Kamerat ja vartijat valvovat meitä kaikkialla. Kaupunkitila on yhä tarkemmin kontrolloitua. Kamera voi valvoa missä tahansa. Oikeastaan, se kuvaako kamera todella on toissijaista, käyttäydymme kuin meitä tarkkailtaisiin.

Tämä kehitys miellyttää varmasti kaupungin harmaita herroja, jotka tahtovat kliinisen ja siistin kaupungin. Jokainen taiteiden yön satunnaisuuden ja yllätyksellisyyden kokenut tai nokkelasta maalauksesta alikulkusillan alla huvittunut kuitenkin ymmärtää, että juuri säröt tekevät kaupungista kiinnostavan ja hauskan. Mahdollisuus käyttää ja jättää jälkensä kaupunkitilaan on myös elinehto pienten tapahtumien, keikkojen, keskustelutilaisuuksien ja mielenosoitusten järjestäjille.

Asun Arabianrannassa. Alueella on satsattu erityisesti taiteeseen. Pihoilta löytyy mosaiikkitaidetta, porttikongeista linnunpönttöjä, seiniin on kirjoitettu runoja ja stensiilit koristavat pihoja. Kaiken kaikkiaan paikkaan liittyy samaa yllätyksellisyyttä ja löytämisen riemua kuin Taiteiden yöhön. Se mikä molemmissa on hassua, on että ne ovat suvaittuja ja hienoja vain koska ne on toteutettu luvan kanssa. Jos maalaan stensiilikuvan omaehtoisesti paikkaan, johon se minusta sopii, kyse onkin rikoksesta.

Suomalaista keskustelua vaivaa pelko ja ymmärtämättömyys omaehtoista toimintaa kohtaan sekä valtava legalismi. Jos joku on laitonta, se on laitonta. Pitäisi ymmärtää, että tilan antaminen omaehtoiselle tekemiselle, olipa kyse sitten rennommasta asenteesta graffiteja kohtaan tai talonvaltausten laillistamisesta, tuottaa yllätyksellistä ja kiinnostavaa kaupunkikulttuuria. Kaupunki on orgaani, jota ei voi kontrolloida. Aina löytyy vapauden tiloja ja uusia vastarinnan muotoja. Kaupunki on meidän kaikkien ja meillä on oikeus tehdä siitä näköisemme.

Pyöräilevä Helsinki! 4.9.

Vasemmisto pyöräilee päästöttömän Helsingin puolesta
Lauantaina 4.9. klo 10.30 alkaen

Helsingin kaupunki tavoittelee hiilineutraaliutta. Liikenne on kolmanneksi suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja pääkaupunkiseudulla. Liikenteen päästöistä yksityisautoilu muodostaa 53%. Jos hiilineutraaliuteen halutaan päästä, on määrätietoisesti kehitettävä kaupunkia kävely- ja pyöräily-ystävällisempään suuntaan.

Me vaadimme:
– Turvallisia ja toimivia pyöräteitä koko kaupunkiin!
– Tilaa autoilta ihmisille!
– Palveluja kävelymatkan päähän, ei automarketteja!

Kokoontuminen klo 10.30 Kiasman edessä
Siitä suuntaamme Vaasanaukion kautta Herttoniemeen ja Kontulaan.

Pysähdyspaikoissa tarjolla politiikkaa, pyöränhuoltoa, kahvia ja pullaa.

Kiertueen tavoitat:
Vaasanaukio klo 11.30-12.30
Herttoniemi klo 13-14
Kontula klo 15-16

Järjestäjät: Helsingin Vasemmistoliitto, Etelä-Suomen Vasemmistonuoret ja Katrin tukiryhmä

Jos tupakoisin, en lopettaisi

Tämän päivän Hesarissa kerrottiin, että yhä useampi oppilaitos on julistautunut savuttomaksi. Tämä tarkoittaa, etteivät tupakoida saa lapset eivätkä aikuiset. Muilla työpaikoilla kehitys on ollut samansuuntaista. Myös oikeus tupakointiin parvekkeilla ja kaduilla on asetettu kyseenalaiseksi.

Niin kauan kuin tupakointi on laillista, on kummallista, ettei se kohta ole mahdollista missään. En ole sitä mieltä, että tupakointi on yksityisasia, johon ei ole oikeutta puuttua. Tupakka on kuitenkin nautintoaine siinä, missä muutkin ja ajanvietetapa, jonka kanssa täytyy osata elää. Ihmisten elämästä aiheutuu häiriötä muille. Yhtä ärsyttää yläkerran kukanlaulun aikaan heräävä lapsiperhe, toista äänekäs puhe kännykkään julkisilla paikoilla, kolmatta ajoittain parvekkeelle tunkeutuva tupakan savu. Elämään kaupungissa kuuluu hajujen, makujen ja elämäntyylien sekoittuminen. Kun elämme yhdessä, joitakin ärsyttäviä pikkuasioita täytyy oppia sietämään. Miten tylsää elämä sitä paitsi olisi, jos kaikki käyttäytyisivät hillityn siivosti ja korrektisti ja samalla tavoin. Tupakka on osa elämää, samoin äänekkäät puhelut bussissa ja trumpetin soitto parvekkeella. Kaikkea ei tarvitse sietää ja keskustelu kannattaa, mutta tilanne, jossa mikään ei ärsytä koskaan ketään, ei ole edes tavoittelemisen arvoinen.

Vaikka toisinaan ryhtiliikkeitä nousee muistakin asioista – kuten kännykkään puhumisesta – tällä hetkellä tupakka on valtakunnan vihollinen numero yksi. Ymmärrän kansanterveydellisen halun tupakoinnin vähentämiseen. On myös tärkeää, ettei tupakointiin synny sosiaalista painetta. Kuitenkin tupakointi on yksilön valinta, ja laillisena nautintoaineena on kohtuutonta kieltää se kaikkialla. Tupakoinnin hölmöjen hommaksi leimaavat asennekampanjatkin ärsyttävät. Tupakoinnissa on kyse nautinnosta, eikä nautinnon kuulukaan olla rationaalista tai järkevää. Kaikkialta päälle vyöryvän valistuksen seurauksena jokainen tietää varmasti tupakan riskit. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että vaikka tupakka tulee kansantaloudelle ja pitemmän päälle terveydelle kalliiksi, sen välittömät terveysriskit ovat vähäiset muihin päihteisiin verrattuna.

Mitä koululaisten tupakointiin tulee, en ole lainkaan vakuuttunut, onko nollatoleranssilinja paras. Koulussa voidaan viihtyä ja oppia paremmin, jos koko koululaitos ei tunnu olevan vain itseä vastaan. Meidän koulussa oppilaiden suosiossa olivat sellaiset opettajat, jotka ohittivat tupakkapaikan toista reittiä. Ehkä heidän tunneillaan myös opittiin paremmin, ehkä he saivat aikaan tunteen siitä, että koulussa on tilaa muillekin kuin kunnollisille ja tunnollisille.

Ilmoittelu sähkökaapeissa tulee sallia

Eilen ärsyynnyksissäni rustaamani mielipidekirjoitus päätyi Hesariin alla olevassa muodossa.

Heikki Mallatin mielestä sähkökaappi-ilmoittelu on saatava kuriin (HS 4. 8.). Ilmeisesti sähkökaappien mainokset eivät sovi Mallatin esteettiseen makuun.

Sähkökaapit ilmoituksineen ovat keskeinen osa elävää kaupunkia ja demokraattisia siinä suhteessa, että kuka vain voi käydä kiinnittämässä oman ilmoituksensa; kaupallisessa mainostilassa mainostaminen on mahdollista vain rahakkaille yrityksille.

Useimmiten sähkökaapeissa mainostetaan erilaisia pienellä budjetilla ja vapaaehtoisvoimin järjestettäviä tapahtumia ja tempauksia, joiden ei ole mahdollista hankkia näkyvyyttä maksullisilla mainoksilla ja joiden onnistumisen kannalta ilmoittelu on elintärkeää.

Kuitenkin juuri tällaiset tapahtumat tekevät kaupungista elävän.

Lisäksi sähkökaappeja tarkkaan katsova löytää niistä yksittäisten ihmisten tarroja, julisteita ja maalauksia. Parhaimmillaan sähkökaapit ovat paikkoja, joissa tavalliset ihmiset voivat tuoda luovuutensa kaikkien nähtäville ja nautittavaksi.

Kaiken kaikkiaan sähkökaappi-ilmoittelu edistää elävää ja monimuotoista kaupunkia ja kaupunkikuvaa. Tämän vuoksi se tulisi sallia.

Opasteita pyöräteille!

Pyöräilin eilen vanhempieni luota kotiin, noin 25 km. Reitin piti olla ihan helppo, ensin Kehän vartta ja sitten Tuusulantien, pienempiä teitä alussa ja lopussa. Aikaa matkaan meni lähes kaksi tuntia! Ei siksi, että olisi ollut paljon mäkiä, väsyttänyt kauheasti tai kumi puhjennut, vaan siksi, ettei pyöräilijöille ole käytännössä lainkaan opasteita. Okei, silloin tällöin jossain seisoo tolppa, jossa on viittoja tyyliin ”Malminkartano 5km, Pakila 2km”, mutta ne eivät ole oikeissa kohdissa ja niin harvakseltaan, ettei niiden avulla voi suunnistaa. Pahimpia paikkoja ovat moottoriteiden varret etenkin kiertoliittymien kohdalla. Ikinä ei voi tietää kummalla puolella tietä pyörätie kulkee tai minkä mäen jälkeen tie loppuu bussipysäkkiin. Kiertoliittymän ohi selviäminen niin, että polkee edelleen siihen suuntaan, mihin oli aikonut, on usein tuskaa. Autoilijoita opastetaan liittymissä niin, ettei tarvitse hetkeäkään miettiä ilmansuuntia tai menosuuntaa. Olisiko liikaa vaadittu, että myös pyöräilijöille olisi näissä paikoissa opasteet? Vaikka ne samat kuin autoilijoille. Jos polkee Kehän vartta itään, jo opaste ”Kehä I itään”, auttaisi kovasti. Bussipysäkkiin päättyvistä jalankulku- ja pyöräteistä voisi myös varoittaa etukäteen ja opastaa sille puolelle tietä, jolla pyörätie jatkuu. Harva asia vituttaa niin kuin se, kun poljettuaan jyrkän mäen ylös, saa huomata tien päättyvän varoittamatta.

Toinen inhokkini ovat pientaloalueet, joilla joka toinen tie päättyy jonkun pihaan tai kääntöpaikkaan. Hmm..ihan kuin tässä olisi jokin yhteys: moottoritiet ja pientaloalueet. En ole laajemminkaan kummankaan suurin fani ja usein toisessa asuminen tarkoittaa toisen käyttämistä. Ehkä on tasapuolisuuden vuoksi todettava, että myös jyrkät mäet ja kova vastatuuli vituttavat, mutta näiden asioiden suhteen en vaadi kaupungilta toimenpiteitä.

Ai niin. Leivoin tällaista tänään.