Lukukausimaksu on lukukausimaksu

Ensin koulutusvientistrategia raottaa ovea koulutuksen maksullisuudelle, sitten Tanskasen ryhmä ehdottaa toisen tutkinnon maksullisuutta ja kolmanneksi Lehikoisen opintojen nopeuttamisryhmältä (vai mikä sen nimi oli?) vuotaa tieto suorasta tuhannen euron suuruisista lukukausimaksuista. Tiedot saavat ylioppilaskunnat ja opiskelijat liikkeelle, kannanottoja ja facebook-ryhmiä syntyy, suunnitteilla on ainakin kaksi mielenosoitusta. Puolueiden sanoutuminen irti maksuista ei jengiä vakuuta. Ja hyvä niin.

Jos maksuttomuudesta ei keskustella nyt, siitä keskustellaan eduskuntavaalien jälkeen hallitusohjelmaa laadittaessa eikä meillä silloin ole enää mitään kontrollia siihen, mitä tapahtuu.

En usko, että monikaan puolue kannattaa – ainakaan yksimielisesti – suoria lukukausimaksuja suomalaisille opiskelijoille. Pidän erilaisia lukukausimaksujen ”light-versioita” suurempana uhkana. Tällaisia ovat esimerkiksi toisen tutkinnon maksullisuus, maksullisuus tietyn opiskeluajan jälkeen tai opintoseteleihin perustuva malli. Näitäkin suurempi riski on, että EU/ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksut vakinaistetaan.

Kaiken maailman lukukausimaksuja vastaan löytyy paljon hyviä argumentteja. Niitä olemme HYYssäkin kasailleet. En kuitenkaan usko, että tätä tappelua voitetaan lopulta parhailla argumenteille. Se millä tappelu voidaan voittaa on se, että saadaan aikaan tilanne, jossa lukukausimaksu tarkoittaa lukukausimaksua riippumatta siitä, peritäänkö se takautuvasti valmistumisen jälkeen, koskeeko se vain toista tutkinto tai vain ulkomaisia opiskelijoita. Tällaisessa tilanteessa minkäänlaisten maksujen ehdottominen on vaikeaa. Lisäksi maksuttomuuden taakse täytyy saada muutkin kuin opiskelijat, lapsiperheellisistä voisi aloittaa. Kuka lanseeraisi kampanjan ”Onko sinulla varaa maksaa lastesi lukukausimaksut?”.