Pahemminvointia köyhäinhoitovaltiossa

Keskustelu köyhyydestä käy kuumana ja puolueet vakuuttavat kilvan, etteivät tahdo leikata perusturvasta. Koska hyvinvointivaltion kannatus on niin vankka, Kokoomuksenkin on verhottava ideologinen pienen valtion politiikkansa ”paremminvointivaltio”-sloganin taakse. Samaan aikaan kokoomuslaiset puhuvat myös siitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevista pitää pitää huolta.

Kokoomuksen puhe edustaa sellaista hyvinvointivaltiokäsitystä, jossa valtiovallan tehtävä on turvata vain kaikkein heikoimpien minimitarpeet. Valtion ja kuntien tehtäviä tulee siirtää kansalaisten ja kolmannen sektorin vastuulle. Laadukkaat palvelut ovat tarjolla niille, joilla on varaa maksaa. Kaikkein köyhimmille ja kurjimmille taataan minimitarpeiden tyydyttäminen. Köyhyyttä ja siihen liittyviä ongelmia käsitellään erillisinä koko yhteiskunnan kehityksestä ja niihin puututaan tiukasta suunnatuin palveluin ja ohjelmin, joihin yleensä liittyy paljon kontrollia ja kyykytystä. Kyse on köyhäinhoitovaltiosta, Yhdysvaltojen tapaan.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio sen sijaan perustuu ajatukselle, että kaikille taataan tasavertaiset mahdollisuudet osallistua, toimia ja vaikuttaa. Tämän ajatellaan toteutuvan parhaiten universaalien kaikille tarkoitettujen palvelujen ja sosiaaliturvan kautta. Lapset käyvät samoja julkisia kouluja ja päiväkoteja, maksuttomat kirjastot palvelevat kaikkia ja terveyskeskukseen pääsee jokainen. Sama sosiaaliturva, lapsilisät ja eläkkeet kuuluvat kaikille. Kyse ei ole siitä, että pidetään huolta heikoimmista vaan siitä, että pidetään huolta kaikista. Vasemmisto uskoo, että heikoimmista pidetään parhaiten huolta pitämällä huolta kaikista. Toimiva hyvinvointivaltio on parasta ongelmien ennaltaehkäisyä.

Se, että köyhyys on palannut suomalaiseen yhteiskuntaan, kertoo politiikan epäonnistumisesta ja liukumisesta poispäin pohjoismaisesta mallista. Köyhyyttä vastaan ei taistella teemavuosin ja ohjelmin vaan tunnustamalla se tosiasia, että hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja köyhyyden poistaminen edellyttää rikkaita suosivan politiikan lopettamista. Se edellyttää lisää rahaa perusturvaan ja palveluihin, mikä edellyttää lisää veroja. Valinta oikeiston ja vasemmiston välillä on valinta hyvinvointimallien välillä ja veropoliittisten linjojen välillä. Kyse on siitä tasataanko tuloja vai ei ja säilyykö ja kehittyykö universaali hyvinvointivaltio.

Vasemmisto haluaa rakentaa ekologisesti kestävän hyvinvointivaltion, jossa universaaliuden periaatetta laajennetaan, ei supisteta. Perustulon kautta myös toimeentulon turvasta tulee universaali. Vaikka kaikki huomio keskittyy perussuomalaisiin, oikeasti suurin uhka on Kokoomus.

Vasemmiston kannatus on tasaisessa kasvussa, ja Helsingissä Vasemmisto on reilun seitsemänsadan äänen päässä toisesta kansanedustajan paikasta viikon takaisen gallupin mukaan. Todennäköisesti paikka on – suuntaan tai toiseen – kiinni kymmenistä äänistä. Jos Vasemmisto ei saa paikkaa, se menee Hesarin gallupin perusteella Kokoomukselle. Helsingissä Vasemmiston äänestäminen on siis pois Kokoomukselta.