Ropecon ja yhteiskunnallinen larp

Ropecon tuli ja meni. Enimmäkseen oli tylsää, mikä harmitti ehkä siksi, että viime vuonna oli niin kivaa. En tehnyt juuri mitään oikeeta paitsi kuuntelin pari esitelmää. Larpit opetuksessa olisi voinut olla parempi, jos olisin kuullut myös alkupuoliskon. RPGs and Society paneeli menetteli. Kiinnostavinta oli tanskalaisen pelinjärjestäjän (jonka nimeä en muista), esitelmä, jossa tämä kertoi peleistään. Ensinnäkin kateeksi käy: System Denmark pelissä oli 350 pelaaja ja puolen miljoonan budjetti, ei vaan Suomessa. Mutta peli oli myös kekseliäs. Pelaajat pelasivat yhteiskunnan ulkopuolelleen sulkemia ns. c-luokan kansalaisia tulevaisuudessa. Pelipaikkana toimi peliä varten rakennettu slummi ja peli kesti koko viikonlopun. Peli loppui siihen, että pelaajille näytettiin dokumenttityyliin tehty filmi, jossa haastateltiin kööpenhaminalaisia nistejä, pitkäaikaistyöttömiä ja muita syrjäytyneitä sekä poliitikkoa tai virkamiesta, joka julisti, että vaikka mitä tehtäisiin aina tulee olemaan c-luokan kansalaisia ja, että vaikka heille voidaan uskotella, että heistä voi tulla b:tä, fakta on, että he pysyvät aina c:nä, koska heidän taitonsa ja osaamisensa ovat c, koska he ovat luusereita. Filmin avulla pelaajien kokemukset siirrettiin rysäyksellä nykypäivään, se näytti, että pelaajien kokemukset ovat joillekin ihmisille totta jo nyt. Samalla peli toimi uhkakuna: tällainen tulevaisuus voi olla.

Olen aina ollut sitä mieltä, että se, että pelaajat asetetaan tietynlaiseen tilanteeseen tai maailmaan, ei tee pelistä yhteiskunnallista. Tai ehkä tekee, mutta viesti ei mene perille. Tarvitaan juuri kuvatunlaisia ovelia kikkoja, joilla yllätetään tai hämmennetään niin, että pelaajien on pakko miettiä tilannetta. Tuskin System Denmark yksin muutti kenenkään maailmankuvaa lopullisesti, mutta ainakin se pakotti miettimään. Käytetty kikka oli vanha mutta tehokas: tunteiden ja tiedon yhdistelmä. Mutta juuri tunteissa larpit ovat parhaimmillaan, mutta ilman tietoa hahmon kautta eletyt kokemukset jäävät irrallisiksi.

Peli myös arvosteltiin siitä, ettei pelinjohto tuonut poliittisia päämääriään esiin alusta alkaen. Toisaalta jos niin olisi tehty, ei juttu olisi toiminut. Tietenkään kysymys ei ole yksinkertainen. Mutta tässä voin yhtyä Markus Montolaan, joka totesi RPGs and Society paneelissa, että siinä vaiheessa, kun Pentagonin rahoittamien leffojen alussa mainitaan tästä, silloin hänkin voi ruveta mainitsemaan omissa töissään omat lähtökohtansa. Myös tulee muistaa, että mitään epäpoliittista ei ole, aina on tietoisia ja/tai tiedostamattomia päämääriä ja arvoja myös larpeilla. Toisaalta olisi muakin ärsyttänyt, jos olisin vasta pelin loputtua saanut tietää, että peli oli vaikkapa kannanotto aborttia vastaan. Lisäksi kyse on siitä kuinka hyvällä maulla jutun toteuttaa, kuinka ehdoton tai saarnaava se on. Minusta System Denmark pysyi selvästi hyvän maun puolella.