Jos tupakoisin, en lopettaisi

Tämän päivän Hesarissa kerrottiin, että yhä useampi oppilaitos on julistautunut savuttomaksi. Tämä tarkoittaa, etteivät tupakoida saa lapset eivätkä aikuiset. Muilla työpaikoilla kehitys on ollut samansuuntaista. Myös oikeus tupakointiin parvekkeilla ja kaduilla on asetettu kyseenalaiseksi.

Niin kauan kuin tupakointi on laillista, on kummallista, ettei se kohta ole mahdollista missään. En ole sitä mieltä, että tupakointi on yksityisasia, johon ei ole oikeutta puuttua. Tupakka on kuitenkin nautintoaine siinä, missä muutkin ja ajanvietetapa, jonka kanssa täytyy osata elää. Ihmisten elämästä aiheutuu häiriötä muille. Yhtä ärsyttää yläkerran kukanlaulun aikaan heräävä lapsiperhe, toista äänekäs puhe kännykkään julkisilla paikoilla, kolmatta ajoittain parvekkeelle tunkeutuva tupakan savu. Elämään kaupungissa kuuluu hajujen, makujen ja elämäntyylien sekoittuminen. Kun elämme yhdessä, joitakin ärsyttäviä pikkuasioita täytyy oppia sietämään. Miten tylsää elämä sitä paitsi olisi, jos kaikki käyttäytyisivät hillityn siivosti ja korrektisti ja samalla tavoin. Tupakka on osa elämää, samoin äänekkäät puhelut bussissa ja trumpetin soitto parvekkeella. Kaikkea ei tarvitse sietää ja keskustelu kannattaa, mutta tilanne, jossa mikään ei ärsytä koskaan ketään, ei ole edes tavoittelemisen arvoinen.

Vaikka toisinaan ryhtiliikkeitä nousee muistakin asioista – kuten kännykkään puhumisesta – tällä hetkellä tupakka on valtakunnan vihollinen numero yksi. Ymmärrän kansanterveydellisen halun tupakoinnin vähentämiseen. On myös tärkeää, ettei tupakointiin synny sosiaalista painetta. Kuitenkin tupakointi on yksilön valinta, ja laillisena nautintoaineena on kohtuutonta kieltää se kaikkialla. Tupakoinnin hölmöjen hommaksi leimaavat asennekampanjatkin ärsyttävät. Tupakoinnissa on kyse nautinnosta, eikä nautinnon kuulukaan olla rationaalista tai järkevää. Kaikkialta päälle vyöryvän valistuksen seurauksena jokainen tietää varmasti tupakan riskit. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että vaikka tupakka tulee kansantaloudelle ja pitemmän päälle terveydelle kalliiksi, sen välittömät terveysriskit ovat vähäiset muihin päihteisiin verrattuna.

Mitä koululaisten tupakointiin tulee, en ole lainkaan vakuuttunut, onko nollatoleranssilinja paras. Koulussa voidaan viihtyä ja oppia paremmin, jos koko koululaitos ei tunnu olevan vain itseä vastaan. Meidän koulussa oppilaiden suosiossa olivat sellaiset opettajat, jotka ohittivat tupakkapaikan toista reittiä. Ehkä heidän tunneillaan myös opittiin paremmin, ehkä he saivat aikaan tunteen siitä, että koulussa on tilaa muillekin kuin kunnollisille ja tunnollisille.