Turkisteollisuus, pitäkää rahanne!

Keskustelu turkistarhauksesta käy kuumana. Oikeutta Eläimille -yhdistyksen videot osoittavat, että laiminlyönnit ovat arkipäivää turkistarhoilla. Videoita on yhdistyksen mukaan kuvattu kymmenellä prosentilla turkistiloista, joista 30% oli sertifioituja. Joukossa oli lisäksi turkisalan luottamustehtävissä toimivien tarhaajien tiloja. Kuvamateriaalissa näkyy muun muassa kettuja syömässä lajitovereitaan, eläimiä, joilta puuttuu raajoja, verisiä hännäntynkiä ja suuria avonaisia puremahaavoja. Videot osoittavat, ettei ongelmia ole saatu kuntoon, kuten vuosi sitten yhdistyksen viimeksi julkaistua kuvamateriaalia luvattiin.

Eläinsuojelulain toteutuminen on Suomessa täysin puutteellista. Valvonnassa on puutteita eikä lakia valvonnasta huolimatta noudateta. Elviran EU-tason eläinsuojelutilastot kertovat, että 26 %:lla turkistarhoista, 35 %:lla sikatiloista ja 28%:lla vasikkatiloista on eläinsuojelulainrikkomuksia. Ja laki on vain ehdoton minitaso.

Kuitenkin turkistarhauksen kohdalla ongelma on perustavampi: villieläimet ahdettuina minimaalisiin häkkeihin vailla virikkeita tai mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen eivät voi voida hyvin. Eläinten pahoinvointi, sairaudet ja haavat ovat osa tuotantotapaa eikä kaikki kärsimys edes näy ulospäin. Asia ei ole korjattavissa lainsäädännön hienosäädöllä tai tarkastuksilla. Siedettävien olojen luominen eläimille tekee tarhauksesta kannattamatonta.

Hienosäädän, vähättelyn ja kiertelyn sijaan on tunnustettava tosiasiat: turkistarhaus on julmuutta, jonka ei voida antaa jatkua. Turkistarhaus on kiellettävä. Turkisteollisuus tekee kaikkensa tämän estämiseksi, esimerkiksi tukee pääministerin vaalikampanjaa ja kaikkien muiden puolueiden paitsi vihreiden ehdokkaita. Turkisteollisuudelle tiedoksi: myös Vasemmistoliitto vastustaa turkistarhausta ja haluaa lopettaa sen siirtymäajan jälkeen. Tällaiselle puolueelle tuskin rahaa kannattaa jaella. Minä en ainakaan rahojanne kaipaa. Vetoan ehdokkaisiin puolueesta riippumatta: antakaa turkisteollisuuden pitää verirahansa!

Perustuloa ja eroon tarhauksesta

Vasemmistoliiton puoluekokous päättyi tänään. Kolmen päivän kokouksessa hyväksyttiin poliittinen tavoiteohjelma seuraavalle viidelle vuodelle ja valittiin henkilöt puolueen johtoon. Tiivistäen voi sanoa, että henkilövalinnat olisivat voineet mennä nuoren uudistuvan vasemmiston kannalta paremminkin, mutta että tavoiteohjelmasta sen sijaan tuli aika hyvä.

Ensinnäkin Vasemmisto hyväksyi linjauksen perustulosta, johon tärkeä askel on nykyisten tukimuotojen yhtenäistäminen korottamalle ne 750 euroon. Vasemmistoa niin usein vaivaavan (palkka)työn korostamisen lisäksi perustulon yhteyteen tuli myös tärkeä kirjaus siitä, kuinka perustulo lisää vapautta, neuvotteluvoimaa ja mahdollistaa palkkatyön ulkopuolisen työn ja elämän muodot. Toinen tärkeä linjaus koskee turkistarhausta; ohjelman mukaan tarhauksesta on luovuttava. Sitä, että kanta ydinvoimaan on kielteinen, tuskin tarvitsee edes mainita.

Tietoyhteiskunta-asioista paremmin perillä olevien mukaan myös tähän teemaan liittyvät linjaukset ovat hyviä ja puolueista radikaaleimpia, ellei Piraatteja lasketa. Tämä on äärimmäisen tärkeää, sillä suurissa puolueissa näissä teemoissa ollaan pihalla ja toimitaan lähinnä anti-piratismin sanomaa julistavien tekijänoikeuksista hyötyvien firmojen lobbauksen varassa. Löytyy ohjelmasta hyviä linjauksia myös muun muassa ympäristöasioista ja kapitalismiakin kritisoidaan.

Minua kuitenkin lämmittävät lopulta perustulon lisäksi eniten queer-poliittiset linjauksesta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Muotoilemassani lisäyksessä todetaan:

Jokaisella tulee olla oikeus haluamaansa sukupuolen ja seksuaalisuuden toteuttamiseen. Käsitys kahdesta toisilleen vastakkaisesta sukupuolesta ja heteroseksuaalisuuden ensisijaisuudesta pitää yllä sukupuolien ja seksuaalisuuksien välistä hierarkiaa ja kohtelee väkivaltaisesti niitä, jotka eivät sovi tähän käsitykseen. On luotava tilaa moninaisuudelle ja kunnioitettava jokaisen seksuaalista ja sukupuolista itsemääräämisoikeutta.

Uskallan väittää, että myös tässä ollaan puolueista radikaaleimmilla linjoilla. Tarvetta tällaiselle linjaukselle on, sillä valitettavan monet hahmottavat sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja niiden toteuttamiseen ja ilmaisuun liittyvät asiat naiivisti suvaitsevaisuuskysymyksinä. Ajatellaan, että maailma on onnellinen ja kiva paikka, kunhan kaikki oppivat iloitsemaan erilaisuudesta. Sukupuolijärjestelmään liittyvät hierarkiat ja normaalin ja toivottavan kautta tapahtuva vallankäyttö jäävät näkemättä.

Ohjelman johtoajatuksena on uuden ekologisesti kestävän hyvinvointivaltion rakentaminen. Ihmisten puolesta päättämisen sijaan Vasemmisto tukee ihmisten kamppailuja heidän oman elämänsä autonomian puolesta tarkoittipa tämä säädyllisen toimeentulon takaamista, kohtuuhintaista asuntoa tai vapautta pakottavista sukupuolimääreistä. Osittaisesta sillppuisuudesta ja avoimeksi jäävistä kysymyksistä huolimatta ohjelmasta hahmottuu kuva siitä, millaista maailmaa ollaan tavoittelemassa ja siinä maailmassa on paljon hyvää.

Entä ne henkilövalinnat? Missä kaikki kritiikki? Vähän kriittisemmän puheenvuoron voit lukea vaikka Vallankumouksen hedelmistä.