Ihan kuin normaalit

Jos oikein muistan, en ole koskaan halunnut naimisiin. Alaluokilla pojat olivat yök ja ajatus tytön naimisesta oli vieras. Myöhemminkin kun tulin toisiin aatoksiin, en kyennyt ymmärtämään, miksi minun pitäisi hakea oikeutusta rakkaudelleni avioitumalla. Mukana oli tietenkin myös nuoren radikaalin ennakkoluuloa perinteitä kohtaan. Myöskin ajatus siitä, että tietty ihmissuhde elämässäni – tai yleensä ottaen ihmisten elämässä – on niin tärkeä ja ensisijainen, että sen pitää lain ja läheisten silmissä olla erityisessä asemassa, tuntui hölmöltä. Pohjimmiltaan ajattelin avioliiton olevan osa heterojärjestystä, jonka perusyksikkö naisen ja miehen muodostama perhe on.

Viime viikolla ylioppilaslehti kirjoitti määräneutraalista avioliitosta otsikolla ”Tahdon naida monta”. Minun silmissäni radikaaliksi keskustelun avaukseksi tarkoitettu juttu näyttäytyi vähän muuna.

Supuolentutkija Gayle Rubin kirjoittaa klassikkoartikkelissaan seksin hierarkioista. Rubinin mukaan erilaiset seksin muodot asettuvat janalle, jonka toisessa päässä on hyvä ja hyväksytty ja toisessa paha ja paheksuttu seksi. Äärimmäisen hyvää on heteroseksuaalinen lisääntymiseen tähtäävä, pyyteetön ja avioliitossa tapahtuva seksi, äärimmäisen pahaa taas eri ikäisten välinen seksi tai lajirajat ylittävä seksi. Tässä arvojärjestyksessä esimerkiksi homoseksuaalisella seksillä ei ole yksiselitteistä paikkaa; lapsiperheellisen lesboparin seksi ja homomiesten polygaminen puskaseksiä arvotetaan hyvin eri tavoin. Yleensä ottaen hyvän seksin ominaisuuksia ovat yksiavioisuus, heteroseksuaalisuus, pyyteettömyys ja vähäinen ikäero. Hyvän ja pahan seksin välinen raja tai seksin muotojen asettuminen janalle ei ole pysyvää vaan jatkuvassa muutoksessa. Esimerkiksi tietyt homoseksuaalisuuden muodot ovat muuttuneet hyväksytymmiksi viime vuosikymmeninä. Rubinin mukaan siirtymät eivät kuitenkaan muuta hierarkista rakennettava vaan tiettyjen seksin muotojen muuttuminen hyväksytymmäksi tuottaa uuden marginaalin, uusien paheksuttujen joukon.

Ylioppilaslehden juttu pyrki vakuuttamaan lukijansa siitä, että useamman hengen liitossa eletään ihan normaalia elämää. Polygamiset ovat perhekeskeisiä, suhteet eivät välttämättä ole avoimia, seksiä ei harrasteta lasten edessä ja erityisesti kyse ei ole pedofiliasta tai lajirajat ylittävästä seksistä. Ei liene sattumaa, että jyrkin ero halutaan tehdä juuri paheksituimpiin seksin muotoihin.

En ole aikaisemmin täysin ymmärtänyt, mitä Rubin tarkoittaa uuden marginaalin luomisella. Nyt luulen tajuavani. Samalla, kun Ylioppilaslehti pyrkii normalisoimaan polygamisen avioliiton, se tulee samalla marginalisoineeksi muita seksin muotoja ja vahvistaneeksi niiden kyseenalaista asemaa. Polygamisuus on ihan ok, koska sen harjoittajat ovat muuten ihan kuin kaikki perusjampat. Samaa taktiikkaa on käyttänyt esimerkiksi homojen oikeusliike. Valtavirtakeskustelussa homoseksuaalisuudesta tällainen taktiikka on edelleen tavallinen. Homot ovat ok, koska ovat ihan kuin heterot. Sukupuolineutraalin avioliiton voi hyväksyä huoletta, koska se ei johda polygamiseen avioliittoon. Tullakseen hyväksytyksi on hyväksyttävä valtavirtakulttuurin tavat ja normit. Samalla, kun osasta homoseksuaalisesta tai polygamisesta seksistä tulee hyväksyttävämpää, toiset seksin muodot työnnetään yhä marginaalimpaan.

Lopuksi täytyy vielä kysyä, miksi juuri avioliitto? Täytyykö meidän hakea suhteillemme oikeutusta vanhasta ja konservatiisesta instituutiosta ja sisällyttää sen piiriin aina uusi suhteiden muotoja? Osittain kyse on varmasti siitä, millaiset vaatimukset ovat helposti esitettävissä ja tunnistettavissa. Kuitenkin voimakkaasti lainsäädäntöön ja tunnustamiseen liittyvät vaatimukset, peittävät näkyvistä vaikeammin muotoiltavia päämääriä ja vaatimuksia. Lisäksi ne koskettavat vain tiettyä joukkoa ihmisistä.

Mitä edellinen oli tarkoittavinaan? Sitä, että samaan aikaan, kun käytämme energiamme sukupuoli tai määräneutraalin avioliiton ajamiseen, kaupunkien järjestyssääntöjen tasolla tapahtuvat muutokset voivat mennä kokonaan ohitse. Samaan aikaan, kun ilmapiiri ei-heteroseksuaalista seksiä kohtaan muuttuu näennäisesti sallivammaksi lakimuutosten myötä, kaupungin tasolla kehitys voi olla täysin päinvastaista. Tästä hyvänä esimerkkinä on taannoinen päätös kieltää darkroomit Helsingissä. Harva edes ymmärsi, että kysymys koskettaa seksuaalisia oikeuksia, vaikka joillekin tämä kysymys oli relevantimpi kuin kysymys adoptio-oikeudesta. Lisäksi monet seksuaaliseen autonomiaan liittyvät ongelmat ovat aivan muulla kuin lain ja säädösten tasolla.

9 kommenttia artikkeliin ”Ihan kuin normaalit

  1. Pyörittelin samoja keloja sitä juttua lukiessa. Mutta oikeastaan piti vain sanoa, että tekstin alle arpoutunut Google Ad, millä logiikalla ne sitten toimivatkaan, riemastutti tässä konteksissa:)

    ”Ads by Google
    Perhe.fi – Jätetty
    Lue kuinka Hannelen shokkiero vaikuttaa perheeseen ja lapsiin.
    blogit.perhe.fi/jatetty

  2. Sinänsä aviion menolla on hyvät puolensa. Ihmiset toki tarvitsevat sitoumia, positioita toistensa elämässä, riittejä ja valoja. Tietenkään ne eivät koskaan toteudu jäännöksettömästi, mutta ovat silti äärimmäisen tärkeitä – kun vastakkain asetetaan avioliitto ja loputon sitoumukseton kruisaaminen, toki avioliitto sinänsä näyttää paremmalta.

    Toinen kysymys on, miksi ihmiset antavat kirkon/valtion hallita niitä rituaaleja, joilla määrittävät elämäänsä… ja sitten ottavat toisistaan kuvia, joissa yrittävät näyttää ikean kuvastolta. Miksi uskollisuus määritellään uskollisuutena seksuaaliseen yksinoikeuteen, eikä uskollisuutena pitää huolta.

    On muuten kummallista että puhut juuri seksistä. Mistä lähtien avioliitto on ensisijaisesti – seksin – muoto?

  3. Stokely Carmichael sanoi joskus ”we are not asking of the white man to give us freedom. A man is born free. You can enslave a man after he as been born. Only thing – and we are not just asking – is stop enslaving us”. Nämä ihmiset pyytävät – hyväksyntää – suhteilleen. WTF? Eikö mielenkiintoisempi kysymys ole ne tilanteet, joissa on nähtävissä valtion interventio ihmissuhteisiin, ja niiden tilanteiden aseistariisunta…

    Toinen on tuo – häntä saatettaisiin kiusata – argumentti. Ikäänkuin valta delegoidaan koulun väkivaltaiselle idiootille jo etukäteen. Ikäänkuin antaudutaan koko elämällä tulevalle väkivallalle, sen sijaan että puhuttaisiin siitä miten puuttua kiusaamiseen…

  4. Mä ymmärtäisin ton ”naimisiin menon” juridisena liittona joka takaa esim. yhteisten lasten vanhemmuuden ja myös että vanhemmat/puolisot tunnustetaan virallisissa tilanteissa.

    Perinteisessä avioliitokaavassa on tietty ihan muu pyrkimys. Näin sanotaan maistraatin vihkikaavassa heteroille:

    ”Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin”.

    Avioliittoo voi kuitenkin tosta huolimatta käyttää ihan muihin tarkotuksiin, esim. oleskeluvan saantiin tai saadakseen juridisen turvan vanhempana (aviomiehen isyyttä ei voi liiton ulkopuoliset kiistää, avomiehen voi milloin tahansa kuka tahansa), taloudellisiin liittoihin, tai kulissiavioliittoihin. Aika monia norminvastaisia instansseja pidetään moraalittomina, eli toi seksin liukumo ei oo ainut mistä on kyse arvottamisessa.

    Sukupuoli- ja määräneutraalia avioliittoa mä ainakin käyttäsin mielelläni elääkseni turvatussa itsevalitussa suurperheessä, minkä pointti taitais enemmän olla jaetut elämäntavat ja ideologiat kuten vaikkapa vegaanisuus. Tietty se ei hyödyttäis valtioo hirveesti, mutta mua kuitenkin. – eli ei varmaan tuu tapahtumaan, heh 🙂

    Mut ihan totta, että aina uutta marginaalia luodaan akteille kun puhutaan juridisista liitoista ja seksikumppaneista samassa henkäyksessä. Oli itseasiassa aika outo veto Hesetan edustajalta olla mainitsematta moniapilaperheitä, joissa perheen perustamisen pohja on jokin muu kuin seksi ja jotka hyvin saattaisivat hyötyä polygamiasta.

  5. Minulle Google taas mainosti ”Aasialaisia kypsiä naisia!”

    A(a)siaan:

    Eikö avioliitto ole kuitenkin muutakin kuin vain sosiaalista hyväksyntää varten? Lainsäädännön kannalta ajatellen homoista ja lesboista tulee oikeasti tasa-arvoisempia. On myös naiivia väittää, että kun jokin asia hyväksytään lainsäädännöllä, ihmiset automaattisesti hyväksyisivät sen. Esimerkkejä löytyy muualtakin kuin seksuaalivähemmistöistä, otetaan nyt vaikka esimerkiksi vammaisten kohtelu. Se millaisessa yhteiskunnallisessa asemassa ihmiset ovat lain kannalta ja millaisessa asemassa he ovat käytännön elämässä ei käy yksi yhteen.

    Itseäni ärsyttää muut queerit, jotka väittävät että homoilla on mukamas asiat nyt hyvin kun saavat rekisteröidä parisuhteensa, ja nyt he joutuvat homojen syrjinnän kohteeksi. Menkää katsomaan 13-vuotiaita yläasteille ja katsokaa millaisessa ympäristössä nuoret homot ja lesbot siellä joutuvat elämään. Bisset, homot ja lesbot pysyvät siinä 5-10% vähemmistönä.

    On myös ikävä tosiasia, että homo tai lesbokin voi olla esimerkiksi rasisti, vaikka eläisi kuinka marginaalissa ja harrastaisi miten epänormatiivista seksiä. Väittäisin myös, että puskaseksin harrastamisen takana on enemmänkin ollut pakko ilmaista seksuaalisuuttaan edes jollain tavalla, kuin oikeasti haluttu toiminnan muoto. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin ihmisiin, ja toki sama ihminen voi olla kiinnostunut niin anonyymeistä orgioista kuin avioitumisestakin.

    Itse tosin kannattaisin nykyisen avioliittojärjestelmän purkamista kokonaan.

  6. En halua kiistää rituaalien merkitystä enkä sanoa, ettei ihmisten pitäisi haluta tai mennä naimisiin. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että kyse on instituutiosta, jonka kautta mielivaltaisesti asetetaan tietyt suhteet ensisijaisempaan asemaan ja pönkitetään tietynlaista tapaa elää ja muodostaa tunneyhteisöjä. Avioliitto on myös tapa säädellä ja arvottaa seksiä.

    Tasa-arvoinen naimisiinmeno-oikeus on tärkeä ennen kaikkea juridisesti. Kuten Jussi sanoi, sitä kautta ihmisistä tulee tasavertaisempia. Ja vaikka se ei muutakaan ihmisten asenteita tai syrjintää hetkessä, se on selkeä viesti, jolla tietyt suhteet siirtyvät askeleen hyväksytympään suuntaan. Yleensä tosin niiden täytyy jo olla melko hyväksyttyjä ennen kuin lakimuutokset tapahtuvat. Mun pointtini oli ennen kaikkea sanoa, että samalla kuitenkin työnnetään jotain muita seksin tai suhteiden muotoja marginaaliin. Juurihan vihreät esim. korostivat, ettei sukupuolineutraali avioliitto johda määräneutraaliin. Ja myös, että lakimuutosten ajaminen ei ole ainoa tapa tehdä politiikkaa, eikä sitä kautta päästä käsiksi kaikkiin kysymyksiin.

    Mitä puskaseksiin tulee, se on syntynyt pakon edessä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi tyydyttyvä ja haluttu toiminnan muoto nykyään (tai ollut sitä jo syntyessäänkin). Eikä meillä ole oikeutta marginalisoida sitä ilmiöksi, jolla ei ole väliä. Jos puhutaan esim määristä, en ole lainkaan varma kumpi koskettaa suurempaa joukkoa ihmisiä määräneutraaliavioliitto vai puskaseksi.

    Mut siis, nää asiat ei ole helppoja. Ja niinhän tää sosiaalinen todellisuus toimii, että kun toisin toistetaan jotain asiaa tullaan vahvistaneeksi jotain muuta.

  7. Joo, aiheesta laajemmin: http://hemitin.livejournal.com/111147.html

    Ja sikäli kun on kysymys juridisesti olennaisista syistä (miten moni ihminen näkee edes vaivan arvoisena tutustua verotuslainsäädäntöön ja mennä sen perusteella naimisiin?) on kai kysymys reproduktiosta, ei seksistä.

    Silloinkin, kun ihmiset hakevat rituaalia ja hyväksyntää, sitä silloinkin haetaan suhteelle ja suhdemuodolle, ei seksille. Mikä kontrolli estää meitä naimasta ihan miten huvittaa? Ei puskasekstaajiakaan ole hakattu enää pitkää, pitkään aikaan. Jos siis jengi haluaa harrastaa anonyymiä, randomia seksiä, niin kai sitä voi tehdä ulkona eikä darkroomeissa, tai kun on talvi niin pitää vaan järkätä speakeasyjä joissa moisia on.

  8. En ole ihan varma tästä suhteen ja seksin suhteesta. Suhteet, joihin seksi liittyy ovat säädeltyjä ja yhteiskunnallisesti herkkiä. Kun säädellään suhteita, säädellään seksiä. Voisin väittää, että suhteiden säätelyssä on ennen kaikkea kyse tarpeesta säädellä seksiä, jonka kontrolloimattomuus näyttäytyy pelottavana milloin yhteiskuntajärjestykselle, milloin yksilön henkiselle kehitykselle.

    Mitä tulee kontrolleihin, kyse on sosiaalisista ja sisäistetyistä kontrolleista. Mutta toisaalta myös ihan konkreettisista, kuten siitä onko toiminnalle olemassa sopia tiloja, sanktioidaanko siitä jne. Kivasti baarissa ja lumihangessa vaan on aika eri juttu. Kärjistäen: ”ei ne nuoretkaan tartte nuorisotaloja tai sosiaalikeskuksia, voihan ne hengata kaduilla ja metsissäkin”. Enkä siis tässä ole vaatimassa kunnallisia darkroomeja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s